Romanialaisia satuja
- 1 -
Neghiniţă - Hiekanjyvä
kirjoittanut Barbu Ştefănescu-Delavrancea
Olipa kerran vanha, vanha eukko. Hän tuskin näki, niin vanha hän oli. Ja ukko milloin metsässä,
milloin pellolla, milloin markkinoilla, ja eukko aina yksin, niin että koko päivän yksinäisyys olisi
suhissut korvissansa, jos eukko ei olisi joskus aivastanut tai yskinyt. Jopa silloin tällöin,
tappaakseen aikaa, eukko kysyi kysymyksiä, joihin hän vastasi itse. Ja vanha nainen nauroi
itselleen, niin kuin hän olisi nauranut toiselle, laittaessaan silmukoita koukkuun.
- Hei, hei, yksi poika maksaisi vaivan nyt meidän vanhuudenpäivinämme.
- Kuinka paljon? Kuinka paljon?
- Joo, paljon…
- Entäs miksi tyttö ei olisi hyvä?
- No, mitä sanoa… Kyllä hän olisi…
- Mutta tytölle tarvitset myötäjäiset.
- Nämä löytyisi, kun minulla ja ukolla on kaikki mitä tarvitsemme, ja emme tarvitse paljon,
kolme kyynärää valkoista kangasta ja arkun; ja ukon härät; ja ukon aura; ja minun ja ukon talo;
kaikki olisivat tytön…
- No, täti, mistä saisit tytön? Etkö tiedä, että kuivaneet puut eivät saa versoja juuresta?
Ja vanha nainen alkoi nauraa ja huokaista: ”Hei, hei, oooh, ohh!”