Romanialaisten historia -
Aatelisto romanialaisissa valtioissa keskiajalla
Aatelisto romanialaisissa valtioissa keskiajalla
- 1 -
Aateli tai aatelisto tarkoitti Valakiassa ja Moldovassa boiereiden luokkaa (säätyä). Boier –
sana tulee slaavilaisista kielistä (”bolyarin” tai ”boljarinŭ”). Keskiaikaisissa Valakiassa ja
Moldovassa aateliston järjestelmä seurasi bysanttilaista mallia ja oli vähän erilainen Länsi-
Euroopan valtioihin verrattuna:
- Se tarkoitti kyllä syntyperänsä, maanomistuksensa ja osin myös ansioidensa perusteella
etuoikeutettua yhteiskunnan kerrosta, mutta aatelisarvoja kuten kreivi, herttua, jne. niin
kuin Länsi-Euroopan kuningaskunnissa tai keisarikunnissa EI ollut.
- Valakiassa ja Moldovassa voievod oli kaikkivaltias kuten bysanttilainen keisari, ja kaikki
tottelivat häntä. Feodaalisten suhteiden pyramidia kuten klassisessa läänityslaitoksessa (ja
esimerkiksi vasalleja) EI ollut olemassa, vaan kaikki maanomistajat, isot ja pienet, maallikot
ja hengenmiehet tottelivat voievodia, joka oli kaiken maan omistaja. Jumalan voitelema
voievod hallitsi Jumalan armosta ja hänellä oli oikeus päättää elämästä ja kuolemasta hänen
alaistensa yli, sosiaalisesta asemasta riippumatta. Länsi-Euroopan läänityslaitokseen
verrattuna romanialainen feodalismi niin kuin bysanttilainen feodalismi EI sisältänyt
seremoniaa, joissa vasalli vannoi uskollisuutta hallitsijalle, koska EI ollut vasalleja.
- Länsi-Euroopassa aatelisarvo oli henkilön ominaisuus ja sitä ei menettänyt läänin
menettäessään tai myydessään, kun sitä vastoin Valakiassa ja Moldovassa aatelisarvo saatiin
voievodin lahjoittaessa ihmiselle maata. Voievod olisi voinut antaa läänityksen jollekulle, mutta
ei voinut ottaa sitä takaisin paitsi, jos oli vakava syy kuten maanpetos. Lääni oli kuitenkin
perinnöllinen kaikkialla keskiaikaisessa Euroopassa.
- Keskiajalla ja varhaisella uudella ajalla Länsi-Euroopassa aateli oli ennen kaikkea
maanomistaja- ja sotilassääty, ja sittemmin myös ylempi virkamiessääty, kun taas Valakiassa
ja Moldovassa sotilassäätyä (tai ritarisäätyä) EI oikeastaan ollut olemassa. Lisäksi
maanomistaja- ja virkamiessäädyt olivat melkein sama sääty, ja tämä aatelisarvon ja
sotilashallinnollisten toimien välinen kiinteä yhteys johti epäselvyyteen, joka kasvoi
fanarioottien aikana, kun näitä toimia (romaniaksi ”dregatorii”) alettiin pitää aatelisarvoina
kuten Länsi-Euroopassa. Oikeastaan asia ei ollut näin.
sana tulee slaavilaisista kielistä (”bolyarin” tai ”boljarinŭ”). Keskiaikaisissa Valakiassa ja
Moldovassa aateliston järjestelmä seurasi bysanttilaista mallia ja oli vähän erilainen Länsi-
Euroopan valtioihin verrattuna:
- Se tarkoitti kyllä syntyperänsä, maanomistuksensa ja osin myös ansioidensa perusteella
etuoikeutettua yhteiskunnan kerrosta, mutta aatelisarvoja kuten kreivi, herttua, jne. niin
kuin Länsi-Euroopan kuningaskunnissa tai keisarikunnissa EI ollut.
- Valakiassa ja Moldovassa voievod oli kaikkivaltias kuten bysanttilainen keisari, ja kaikki
tottelivat häntä. Feodaalisten suhteiden pyramidia kuten klassisessa läänityslaitoksessa (ja
esimerkiksi vasalleja) EI ollut olemassa, vaan kaikki maanomistajat, isot ja pienet, maallikot
ja hengenmiehet tottelivat voievodia, joka oli kaiken maan omistaja. Jumalan voitelema
voievod hallitsi Jumalan armosta ja hänellä oli oikeus päättää elämästä ja kuolemasta hänen
alaistensa yli, sosiaalisesta asemasta riippumatta. Länsi-Euroopan läänityslaitokseen
verrattuna romanialainen feodalismi niin kuin bysanttilainen feodalismi EI sisältänyt
seremoniaa, joissa vasalli vannoi uskollisuutta hallitsijalle, koska EI ollut vasalleja.
- Länsi-Euroopassa aatelisarvo oli henkilön ominaisuus ja sitä ei menettänyt läänin
menettäessään tai myydessään, kun sitä vastoin Valakiassa ja Moldovassa aatelisarvo saatiin
voievodin lahjoittaessa ihmiselle maata. Voievod olisi voinut antaa läänityksen jollekulle, mutta
ei voinut ottaa sitä takaisin paitsi, jos oli vakava syy kuten maanpetos. Lääni oli kuitenkin
perinnöllinen kaikkialla keskiaikaisessa Euroopassa.
- Keskiajalla ja varhaisella uudella ajalla Länsi-Euroopassa aateli oli ennen kaikkea
maanomistaja- ja sotilassääty, ja sittemmin myös ylempi virkamiessääty, kun taas Valakiassa
ja Moldovassa sotilassäätyä (tai ritarisäätyä) EI oikeastaan ollut olemassa. Lisäksi
maanomistaja- ja virkamiessäädyt olivat melkein sama sääty, ja tämä aatelisarvon ja
sotilashallinnollisten toimien välinen kiinteä yhteys johti epäselvyyteen, joka kasvoi
fanarioottien aikana, kun näitä toimia (romaniaksi ”dregatorii”) alettiin pitää aatelisarvoina
kuten Länsi-Euroopassa. Oikeastaan asia ei ollut näin.
