Romanialaisten historia
- liite 3 -
Varhaiskeskiaika (noin 500 - 1250)
1700-luvulta alkaen tsaari antoi ajoittain knjas – arvonimen palkintona keisarikunnan hyväksi
tehdyistä palveluksista. Näin Pietari Suuri myönsi knjas -arvonimen apulaiselleen Alexander
Mensikoville. Myöhemmin Katarina Suuri teki samoin sotapäällikkö rakastajalleen, Grigori
Potjomkinille.
Vuosien 1809 ja 1917 välissä Suomea nimitettiin Velikoe Cneajestvo Finlandskoeksi – Suomen
suurruhtinaskunnaksi.
Romaniaksi knjas – sanan lainaus oli lingvistinen, ei institutionaalinen: slaavien kielissä knjas oli
korkein poliittinen ja militaarinen johtaja, kun taas romanialaisessa yhteiskunnassa cneaz pysyi
tavallisena valtiomiehenä.
Voievod / voda on myös slaavilaisperäinen sana. Slaavien sotilaallisia johtajia kutsuttiin
voievodeiksi. Myöhemmin Tonavan pohjoispuolella asuneet vlachit ottivat termin käyttöön.
Romanian kielessä lainaus oli lingvistinen eikä institutionaalinen: alun perin slaavien kieliessä
voievod tarkoitti militaarista johtajaa (kuten latinalainen belli dux); keskiaikana
romanialaisten valtiomuotojen poliittisissa ja militaarisissa järjestelmissä voievodista tuli
korkein päällikkö elikkä valtion johtaja. Sen sijaan slaavilaisissa kieliessä voievod oli tavallinen
valtiomies.
Tietysti termin merkitys riippuu kaudesta ja alueesta. Esimerkiksi Moldovassa ja Valakiassa
voievod oli armeijan johtaja ja domn tai domnitor oli hallinnollinen johtaja. Tämä termi - domn
tai domnitor – tuli romanian kieleen bysanttilaisilta. 1600-luvulla kun Osmannien valtakunta tuli
kuvaan ja otti haltuunsa poliittisen ja militaarisen vallan, voievod – termi ja domnitor – termi
yhdistyivät. Seuraavalla vuosisadalla voievodista tuli korkea aatelisarvo (asema), samanlainen
kuin pašša Osmannien valtakunnassa.
Transilvaniassa voievod oli aatelisarvo, samaa merkitsevä sana kuin principe, joka tuli Länsi-
Euroopan kulttuurista. Termi pysyi voimassa vuoteen 1691 asti, kun Transilvania liitettiin
Itävallan Arkkiherttuakuntaan. Viimeinen transilvanialainen voievod oli Francisc Rakoczi II,
jolla kuitenkin oli nimellinen arvonimi vain vuoteen 1711 asti.
Voievod -arvonimi säilyi parhaiten alkumuodossaan vlachien aateliston joukossa
Transilvaniassa, erityisesti Hategin Maassa ja Maramuresissa. Siellä voievod – sana ja cneaz
(chinez) – sana tarkoittivat aina aatelismiestä, mutta myös paikallisarmeijan tai miliisin
johtajaa.
tehdyistä palveluksista. Näin Pietari Suuri myönsi knjas -arvonimen apulaiselleen Alexander
Mensikoville. Myöhemmin Katarina Suuri teki samoin sotapäällikkö rakastajalleen, Grigori
Potjomkinille.
Vuosien 1809 ja 1917 välissä Suomea nimitettiin Velikoe Cneajestvo Finlandskoeksi – Suomen
suurruhtinaskunnaksi.
Romaniaksi knjas – sanan lainaus oli lingvistinen, ei institutionaalinen: slaavien kielissä knjas oli
korkein poliittinen ja militaarinen johtaja, kun taas romanialaisessa yhteiskunnassa cneaz pysyi
tavallisena valtiomiehenä.
Voievod / voda on myös slaavilaisperäinen sana. Slaavien sotilaallisia johtajia kutsuttiin
voievodeiksi. Myöhemmin Tonavan pohjoispuolella asuneet vlachit ottivat termin käyttöön.
Romanian kielessä lainaus oli lingvistinen eikä institutionaalinen: alun perin slaavien kieliessä
voievod tarkoitti militaarista johtajaa (kuten latinalainen belli dux); keskiaikana
romanialaisten valtiomuotojen poliittisissa ja militaarisissa järjestelmissä voievodista tuli
korkein päällikkö elikkä valtion johtaja. Sen sijaan slaavilaisissa kieliessä voievod oli tavallinen
valtiomies.
Tietysti termin merkitys riippuu kaudesta ja alueesta. Esimerkiksi Moldovassa ja Valakiassa
voievod oli armeijan johtaja ja domn tai domnitor oli hallinnollinen johtaja. Tämä termi - domn
tai domnitor – tuli romanian kieleen bysanttilaisilta. 1600-luvulla kun Osmannien valtakunta tuli
kuvaan ja otti haltuunsa poliittisen ja militaarisen vallan, voievod – termi ja domnitor – termi
yhdistyivät. Seuraavalla vuosisadalla voievodista tuli korkea aatelisarvo (asema), samanlainen
kuin pašša Osmannien valtakunnassa.
Transilvaniassa voievod oli aatelisarvo, samaa merkitsevä sana kuin principe, joka tuli Länsi-
Euroopan kulttuurista. Termi pysyi voimassa vuoteen 1691 asti, kun Transilvania liitettiin
Itävallan Arkkiherttuakuntaan. Viimeinen transilvanialainen voievod oli Francisc Rakoczi II,
jolla kuitenkin oli nimellinen arvonimi vain vuoteen 1711 asti.
Voievod -arvonimi säilyi parhaiten alkumuodossaan vlachien aateliston joukossa
Transilvaniassa, erityisesti Hategin Maassa ja Maramuresissa. Siellä voievod – sana ja cneaz
(chinez) – sana tarkoittivat aina aatelismiestä, mutta myös paikallisarmeijan tai miliisin
johtajaa.